keskiviikko, 15. helmikuu 2012

Uusi vuosi, uusia snautsereita...

Palaamme päivitystauolta tärkeitä uutisia tuomaan. Lola Lollisti vietti tammikuun alussa lemmenlomaa Vinski-herran (Tacillan Vincitore) seurassa. Loman seurauksena on tänään havaittu ultrassa muutama pikkiriikkinen sutiparran alku, eli pentu-uutisia odotellaan maaliskuulle. :) Lisätietoja yhdistelmästä löytyy tietenkin Tacillanin sivuilta: www.tacillan.com/.

Kuvassa kyseinen pariskunta Vinski & Lollis tammikuisella unelmalomallaan pohjalaisessa paritustalossa, joka on myös Hiisille tuttu vastaavassa merkityksessä. Hiisin ensimmäinen vaimohan on Vinski-herran siskolikka Reetu.

"Aikamoista petkutusta," mietti erittäin pettynyt Hiisi-mies Lolan naimareissusta. Lola kun palasi kotiin lemmenlomaltaan erittäin mukavan hajuisena, mutta vietiinkin samaan syssyyn mummolaan hoitoon juoksujen loppuajaksi ettei Hiisi vallan menisi sekaisin. Ja mummolasta palatessaan ei enää haissutkaan niin kivalta ja oli jopa vähän äkeä peräpäätään hinkuen lähestyvälle Himulle. Kaikkea sitä.

torstai, 22. syyskuu 2011

Syyshommia

Tässä on meidän Varahiisi. Koira, jonka kaltaista ehdotan vastaisuudessa kaikille, jotka harkitsevat snautserin hankkimista:

Rotusuositus kumpuaa eräästä illasta tällä viikolla. Tuona iltana istuin ensin kaikessa rauhassa kotona netissä surffaillen, kunnes kuulin jostain kaukaa ulkoa epäilyttävän tuttua koiran haukkua. Hiisi vastasi ääneen sisällä. Havahtuminen tietsikan äärestä paljasti, että ulko-ovi oli salaa avattu mustaan yöhön, samaten portti retkotti aukinaisena. Rynnistin paniikissa sukkasillani syyssateiselle asfaltille, jossa jo näinkin koirani Lolleron hyppivän innokkaana tuntematonta lenkkeilijää vasten. Hiisi rynnisti takaani mukaan hässäkkään, sillä tietenkään en osannut kiireessäni ajatella järkevästi ja lukita Hiisiä kotiin - oli niin paniikki etsiä tämä ulkona haukkuva yksilö että säntäsin niiltä sijoiltani. Ei muuta kuin anteeksi pyytelemään mitä nöyrimmin, sitten komentamaan koirat takaisin kotiin. Näin haravoivien naapureiden seuraavan kiinnostuneina tätä jännitysnäytelmää, mutta onnekseni vuodet snautserien kanssa ovat koulineet minusta lähes turran häpeän tunteelle.

Yleensä ulko-ovi on meillä aina lukossa, sillä siitä on tapana myös erään pienen ihmisen nykyään karkailla. Yleensä myös portti on kiinni, niin että kukaan ulos karkaava ei pääse muualle kuin pihaan. Luulen, että portti oli unohtunut meidän miesväeltä auki eikä Lollis sentään itse availlut - houdinikoirien metkuja nähneenä en tosin aidosti yllättyisi tuostakaan. Onneksi lenkkeilijällä ei ollut mukanaan koiraa, onneksi tiellä ei ajanut autoa tms. Huh huijaa. Ihmisen vikahan tällainen tietenkin aina on. Pitäisi olla tarkempi ja osata ennakoida kaikenlaiset tilanteet ennen kuin koira älyää niitä kokeilla. Älykkäitten koirien (joita kokemukseni mukaan snautseritytöt usein ovat) kanssa tämä vain on välillä yllättävänkin hankalaa! Ei minulla ennen eilistä käynyt mielessäkään, että Lola voisi haluta lähteä yksin ulos! Ja miten äänettömästi se saikaan ulko-oven aukeamaan...

Lousku itse kommentoi asiaa Nylon Beatia mukaillen:

"Mä pidän sen mun vapauden! Oon melkein syytön syytön syytön syytön!"

Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä vähän kehaistakin. Agility-kurssi on sujunut Lolan kanssa oikein mukavasti. Uutta opitaan koko ajan ja ehkäpä yhteistyöstämme hioutuu aikaa myönten timantti...? Tai ainakin joku kivi. :P

perjantai, 2. syyskuu 2011

Syksyä ja tokoa

Taakse jäi aivan ihana kesä, johon sisältyi paljon oleilua pihamaalla ja lenkkimaastojen nuuskuttelua. Nyt ollaan sitten taas inhokkivuodenaikani syksyn partaalla ja koitetaan nähdä tälläkin pilvellä se hopeareunus. (Eihän tässä oikeasti vielä mitään hätää, alkusyksy on yleensä ihan kiva... ;))

Syksyhän on perinteisesti sitä aikaa, kun innostutaan aloittamaan uusia harrastuksia ja muuta. Niinpä mekin otimme tokotamineet naftaliinista ja suuntasimme todella pitkästä aikaa vähän kokeilemaan treeniä häiriön alla yhdessä Naava-snautserin kanssa. Alkuun otettiin toki kunnon metsäpeijaukset, että saatiin vähän pahimpia höyryjä pois. Sitten suunnattiin Killerin parkkikselle. Pistetäänpä nyt ihan ylös tähän mitä tehtiin, niin jospa säilyisi muistissa nuo ja joku järki sen suhteen, mitä ensi kerralla tehdään:

*Hiisi: paikkamakuu (Naavan vieressä liinan kanssa, oikein hyvin pysyi), liikkeestä seisomaan jääminen (ok, tosin pari kertaa otti askeleen siinä vaiheessa kun palasin), seuraaminen (innokasta :D), liikkeestä maahan jääminen (ok, mutta vielä sekoittaa tätä seisomaan jäämiseen ja käy maahan empien ja hitaasti).

*Lola: perusasento (ok, hoksaa idean, mutta yrittää jättää turhan paljon väliä), paikkamakuu (pysyyhän se siinä kun namia saa... hiljalleen vain kasvattamaan aikaa minkä on maassa). :)

Noin muuten kuulumisia sen verran, että Lolan menojalka on alkanut syksyn tullen vipattaa! xD Se saa hirmuisia juoksuhepuleita pihassa ja metsässä, mutta kotona on edelleen itse rauhallisuus. Kuono väpättää metsässä riistan haisujen perään kuin Mystin kuono aikanaan, joten siinä mielessä ihan tuttuja piirteitä tällä neidolla. ;) Ruokavarkaan elkeistä syytetty Lola ei ole ihan niin hyvä ryöväri kuin Mysti, eikä selvästi koe samanlaista intohimoa esim. leipäpusseihin tai riisipurkkeihin kuin tuo nyt jo edesmennyt maaninen varas. Lollis ei myöskään tunkeudu villin intensiteetin vallassa läpi taskuista jos niihin on jäänyt jotain syötävää, eikä etsi villinä sisäänpääsyreittiä koiranruokakaappiin tai jääkaappiin. Kesän aikana Lola on kuitenkin onnistunut pöllimään muutamia asioita. Ainakin yhdet banaaninkuoret, kaksi nektariinia ja vähän vauvan kakkaa.

Hiisistä ja Lolasta on tullut aika hyvät kamut. Makaavat välillä kylki kyljessä ja tänä aamuna Lola teki Hiisille intensiivistä niskapesua. :D Mysti pisti kyllä Hiisin aina vähän tiukemmalle, sen mielestä Hiisi ehkä olikin ikuinen pentu... Lolan kanssa meininki on sitten vähän tasavertaisempaa. Ainoa vain, että juostessa Hiisi on Lolaa hitaampi (kuten oli Mystiäkin) ja sekös Himua harmittaa. Onneksi nykyään voi mennä karviaispuskaan syömään masun täyteen marjasia, jos oikein alkaa leikkihetki tympiä.

maanantai, 25. heinäkuu 2011

Sukua koolla!

Hiisi ja Lola viettivät kesähelteisen viikonlopun "etelän lomalla" Piikkiössä. Kovasti oli meininkiä, kun Tuorlan majatalon upea miljöö täyttyi sukuloivista snautserssoneista. Ohjelmassa oli mm. paimennusta, agilityä ja tokoa/tottista. Lammaspaimenen saappaisiin koetti astua Hiisi. Kävi ilmi, että Hiisistä ei aivan vielä ollut kelpieksi, vaikka kovasti lampaista kiinnostuikin eikä kokeilu nyt aivan katastrofiksikaan mennyt. Lolan kanssa puolestaan aloitimme yhteisen agi-taipaleemme. Selvisi, että yhteistyössämme on vielä "jonkin verran" hiomista.

Sukua oli paikalla mukavasti. Himun veli, sisko, hurmaavat siskonpojat ja -tytöt, sekä Hiisin lapsia kivasti molemmista pentueista: kaksi zetaa ja kolme hiidenpenniä. Isän ja Karu-pojan yhtenäistä ulkomuotoa voi ihmetellä vaikka tästä kuvasta. Kumpi onkaan kumpi? ;)

tiistai, 5. heinäkuu 2011

Lolita la bonita

Jos kohtaa aikuisen koiran, joka on luonteeltaan juuri sellainen jonka voisi tuosta vain kotiinsa ottaa, niin eikö se silloin kannata ottaa? ;)

Kesäkuussa meille saapui hoidokiksi ja ilahduttajaksi snautserityttö Lola. Neito oli perin mukava niin Hiisin kuin muunkin perheen mielestä. Tuli kivasti toimeen myös perheen pienimmäisen kanssa ja toi rauhallisella olemuksellaan sopivasti vastapainoa Hiisin vilkkaampaan menoon. Hyvin pian aloimmekin mietiskellä, voisiko Lolliksen paikka olla meillä ihan vakituisesti. Pentua täällä ollaan tosissaan jo kuumeiltu pitkään, mutta toisaalta ihmislapsen tohelluksessa on hommaa tällä hetkellä sen verran, että ajatus pennusta on välillä ollut myös hieman ahdistava. Pentukuumeesta tulikin siis Lola-kuume.

Ja Lola jäi.